Ikävä // Saknar familj

Sunnuntaina lensin kolmeksi vuorokaudeksi Tukholmaan töihin. Loma "loppui" ja oli aika palata arkeen. Ensimmäistä kertaa olin erossa tyttärestäni kolme päivää ja kolme yötä. Kuukauden jälkeen oli ihan kiva palata kotiin ja käydä katsastamassa että kotona on kaikki hyvin. Kävin kastelemassa kukat ja katsastamassa postin (laskut). Työyöt sujuivat hyvin ja oli ihan mukavaa käydä käyttämässä vähän aivoja loman välillä... Mutta se mikä oli raskasta ja erittäin raastavaa oli ikävä. Ikävä tytärtäni Emmaa. Vaikka päivittäin soittelin suomeen ja sain kuulla Emman äänen, ja kuulin että kaikki on hyvin ja että kaikki on niin kuin kaikkina muinakin päivinä, niin se ettet pysty olemaan tyttäresi luona oli sydäntä raäastavaa.

Toki nautin yksinäisyydestä ja siitä että sain kolmen vuorokauden ajan tehdä lähes mitä tahansa. Pyöräilin shoppailemaan (enkä pitänyt mitään kiirettä palatessani takaisin kotiin) ja nautin vaan siitä että sain vaan olla. Suunnittelin nukkuvani paljon, sillä tiedätte että pienen lapsen vanhempana ei saa koskaan nukuttua tarpeeksi. Mutta en tiedä johtuiko ikävästä vai mistä, mutta nukuin huonommin näinä päivinä kuin yleensä. Ja vaikka näin tyttäreni tietokoneen kamerasta (skype) päivittäin niin ei sitä lapsen halausta korvaan edes elävä kuva. Ihan pikku Emma vielä sulki tietokoneen kannen moneen kertaan puhelun aikana ja etsi minua tietokoneen takaa. :)

Keskiviikkona palasin takaisin Helsinki-Vantaan lentokentälle ja pääsin halaamaan tytärtäni. Sitä rakkauden määrää ei pysty kuvailemaan, sitä tunnetta että hän on siinä, minun tyttöni, minun kanssani oli paras aloitus vielä kaksi viikkoa jatkuvalle lomalle.

På söndagen flög jag till Stockholm. Jag åkte dit för tre dagar för att arbeta. Semester "slutade" och det var dags att återvända till vardagen. Första gången jag var borta från min dotter för tre dagar irad och tre nätter irad. Efter en månad, var det ganska skönt att komma hem och se att allt är bra hemma i Sverige. Jag gick vattna blommorna och kollade posten (räkningar). Nattarbete gick bra, och det var kul att jobba lite efter semestern... Men det var svårt att vara utan Emma, utan min dotter. Trots att jag ringde varje dag till Finland och jag fick höra Emmas röst, och jag hörde att allt är bra och att allt är som någon annan dag men när jag fick inte vara med min dotter var det väldigt jobbigt.

Visst, jag njuta av ensamheten, gjorde jag och jag njut av det faktum att jag hade tre dagar på mig att göra precis vad jag ville. Jag cyklade till stan och shoppade utan behov att kolla på klockan. Jag planerade att sova en hel del under denna tre dagar eftersom ni vet att förälder till ett litet barn aldrig få sova tillräckligt. Men men... jag visste inte varför, men jag sov faktisk mindre i dessa dagar än vanligt. Och även att jag såg min dotter på dataskärm (på skype) varje dag så det var fruktansvärd svårt att vara utan henne. Lilla Emma förstog inte riktigt heller att mamma var på skype, hon försökte stänga datorn flera gånger unden samtalet och letade efter mig bakom skärmen. :)

På onsdagen åkte jag tillbaka till Helsingfors och jag fick krama min dotter. Det går inte att beskriva hur mycket kärlek man har... att se henne, och krama henne var den bästa starten i ytterligare två veckors sammanhängande semester som man kan få.>